olipa kerran... eiku..

kuten viime kirjoituksessani uhosinkin, tuli tuo toisen fantasia sarjan kirja luettua melkosta vauhtia, joten tässäpä taas arvostelua! :)

Kirjahan oli siis Margareth Weissin sekä Tracy Hickannin tuotantoa, ja on nimeltään Haltioiden tähti, ja se on kuolemanportti sarjan 2. kirja.

Koko kirjasarjahan lähtee liikkeelle varsin mielenkiintoisista asemista, kun lukijan annetaan ymmärtää, että kirjojen tapahtumat tapahtuvat tulevaisuudessa, ja meidän maapallomme on tuhoutunut. Ihmiskunta ei kuitenkaan siinä tuhoutunut, vaan Sartaneina tunnetut puolijumalalliset olennot loivat neljä uutta planeettaa, tai maailmaa jossa elää. Mutta jotta homma ei olisia liian yksinkertaista, samoihin maailmoihin Sartanit siirtävät myös haltioita ja kääpiöitä. Samalla Sartanit vangitsivat oman viholliskansansa, Patrynit (jotka myös ovat puolijumalallista väkeä) itse luomaansa labyrinttiin, josta pakeneminen tuli lopulta viemään tuhansia vuosia, ja useita sukupolvia. Sartanit kuitenkin katoavat omituisesti, ja samalla kun Patryneista ensimmäinen on pelastanut tovereitaan labyrintistä, alkaa olla maailmoilla tiukat paikat. Ensimmäisenä labyrintistä paennut Patryni nimittäin aikoo jatkaa esi-isiensä työtä, ja pyrkii siis maailman kaikkeuden herraksi. Tuon tavoitteen saavuttamiseksi hän lähettää taitavimman oppipoikansa, myöskin labyrintistä paenneen patrynin nimeltään Haplo, aiheuttamaan sekaannusta ja kaaosta näihin neljään maailmaan. Maailmojen välillä pääsee kulkemaan kuolemanporteiksi nimetyistä portaaleista, jos vain tietää miten.

Niinpä kirjasarjan toisessa osassa Haplon mestari lähettää Haplon aiheuttamaan kaaosta Pryan nimiselle planeetalle, joka muistuttaa kovasti omaa vanhaa maapalloamme, tosin se on entistä maapalloa paljon suurempi, ja siellä ei ole koskaan yö, johtuen neljästä auringosta jotka paistavat yötä päivää.

Kirjassa esiintyy myös yksi varsin tutun oloinen hahmo, jonka varmasti kaikki Dragonlanceja lukeneet tunnistavat heti tämän ensiesiintymisestään asti. Ja löytyy kirjan sivuilta myös pieni sivumainintakin Dragonlancen erääseen velhoon, joka yksii verta! ;) eikä myöskään J.R.R. Tolkienin luoma Gandalf velhokaan jää kirjassa mainitsematta.

Kirja oli mielestäni erittäin viihdyttävä, ja aivan piristävä pitkän aikaisen Eddingssin lukemisen jälkeen. M. Weissin ja T.Hickmannin luoma maailma tuntuu jotenkin paljon Eddingsin maailmaa taianomaisemmalta, ja on minun mielestäni jotenkin paljon houkuttelevampikin. Voihan se toki johtua siitä, että tämän kirjasarjan kuviitteelliset tapahtumat kuitenkin sijoittuvat meidän kuvitteelliseen tulevaisuuteemme! ;) ja mitä arvosanaan tulee, niin eihän kirja toki täydellinen ole, vaikka toki onkin hauska ja mukaansa tempaava, mutta ei se todellakaan ole huonokaan. Siksipä siis päädyin mielessäni jopa sellaiseenkin arvosanaan kuin tasan 9! :)

Seuraavaksi sukellankin kirjasarjan 3. osan kimppuun, ja saapi nähdä miten pian tuo tulee sitten luettua! ;)