olipa kerran... eiku..

kuten viime kirjoituksessani uhosinkin, tuli tuo toisen fantasia sarjan kirja luettua melkosta vauhtia, joten tässäpä taas arvostelua! :)

Kirjahan oli siis Margareth Weissin sekä Tracy Hickannin tuotantoa, ja on nimeltään Haltioiden tähti, ja se on kuolemanportti sarjan 2. kirja.

Koko kirjasarjahan lähtee liikkeelle varsin mielenkiintoisista asemista, kun lukijan annetaan ymmärtää, että kirjojen tapahtumat tapahtuvat tulevaisuudessa, ja meidän maapallomme on tuhoutunut. Ihmiskunta ei kuitenkaan siinä tuhoutunut, vaan Sartaneina tunnetut puolijumalalliset olennot loivat neljä uutta planeettaa, tai maailmaa jossa elää. Mutta jotta homma ei olisia liian yksinkertaista, samoihin maailmoihin Sartanit siirtävät myös haltioita ja kääpiöitä. Samalla Sartanit vangitsivat oman viholliskansansa, Patrynit (jotka myös ovat puolijumalallista väkeä) itse luomaansa labyrinttiin, josta pakeneminen tuli lopulta viemään tuhansia vuosia, ja useita sukupolvia. Sartanit kuitenkin katoavat omituisesti, ja samalla kun Patryneista ensimmäinen on pelastanut tovereitaan labyrintistä, alkaa olla maailmoilla tiukat paikat. Ensimmäisenä labyrintistä paennut Patryni nimittäin aikoo jatkaa esi-isiensä työtä, ja pyrkii siis maailman kaikkeuden herraksi. Tuon tavoitteen saavuttamiseksi hän lähettää taitavimman oppipoikansa, myöskin labyrintistä paenneen patrynin nimeltään Haplo, aiheuttamaan sekaannusta ja kaaosta näihin neljään maailmaan. Maailmojen välillä pääsee kulkemaan kuolemanporteiksi nimetyistä portaaleista, jos vain tietää miten.

Niinpä kirjasarjan toisessa osassa Haplon mestari lähettää Haplon aiheuttamaan kaaosta Pryan nimiselle planeetalle, joka muistuttaa kovasti omaa vanhaa maapalloamme, tosin se on entistä maapalloa paljon suurempi, ja siellä ei ole koskaan yö, johtuen neljästä auringosta jotka paistavat yötä päivää.

Kirjassa esiintyy myös yksi varsin tutun oloinen hahmo, jonka varmasti kaikki Dragonlanceja lukeneet tunnistavat heti tämän ensiesiintymisestään asti. Ja löytyy kirjan sivuilta myös pieni sivumainintakin Dragonlancen erääseen velhoon, joka yksii verta! ;) eikä myöskään J.R.R. Tolkienin luoma Gandalf velhokaan jää kirjassa mainitsematta.

Kirja oli mielestäni erittäin viihdyttävä, ja aivan piristävä pitkän aikaisen Eddingssin lukemisen jälkeen. M. Weissin ja T.Hickmannin luoma maailma tuntuu jotenkin paljon Eddingsin maailmaa taianomaisemmalta, ja on minun mielestäni jotenkin paljon houkuttelevampikin. Voihan se toki johtua siitä, että tämän kirjasarjan kuviitteelliset tapahtumat kuitenkin sijoittuvat meidän kuvitteelliseen tulevaisuuteemme! ;) ja mitä arvosanaan tulee, niin eihän kirja toki täydellinen ole, vaikka toki onkin hauska ja mukaansa tempaava, mutta ei se todellakaan ole huonokaan. Siksipä siis päädyin mielessäni jopa sellaiseenkin arvosanaan kuin tasan 9! :)

Seuraavaksi sukellankin kirjasarjan 3. osan kimppuun, ja saapi nähdä miten pian tuo tulee sitten luettua! ;)

uusi saaga, uudet kujeet

taas on yksi kirja luettu, ja siis aika päivitellä siitä tekstiä tänne! :D

En kovinkaan pitkään jäänyt pohtimaan, että mitä sitä seuraavaksi lukisi, vaan siirryin belgarionin tarusta sujuvasti suoraan mallorean tarun ensimmäiseen osaan, koska päälle jäi mielenkiinto sitä kohtaan, mitä tulevaisuudessa hahmoille tapahtuu.

Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua sitä mystisyyden verhoa jo raottikin, ja aikaakin taisi siinä päälle 10 vuotta vierähtää. Aluksi tapahtumat olivat oikein mielenkiintoisia, juuri sen takia, että tiedon jano oli suuri. Mutta pidemmän päälle kun mitään kovinkaan mullistavia tapahtumia ei tapahtunut, alkoi tylsyys iskeä kovasti päälle. Lopulta kuitenkin alkoi taas tapahtua, ja tutut hahmot edellisestä saagasta kokoontuivat yhteen ja lähtivät kohti uutta seikkailua. Lopulta viimeiset 50-100 sivua käsittelivät taas jotain piiritystä ja sotaa, ja sekin alkoi pidemmän päälle tympiä. Lopulta kuitenkin kirjan viimeiset 20 sivua olivat jälleen erittäin mielenkiintoiset, kun asioita alkoi selvitä, ja myös tulevaisuutta hiukan valoitettiin.

Kaiken kaikkiaan kirja on oikeastaan perus 1. osa kirjasarjaa, hitusen tylsähkö ja hitaasti käynnistyvä, mutta se nyt tuppaa olemaan ensimmäisten osien kirous fantasia sarjoissa melkein aina, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta hyvin kirja kuitenkin raotti hahmojen jatkoa belgarionin tarun jälkeen, joten se täytti oikeastaan sen tehtävän, jonka minä sille annoinkin! :) arvosanaksi annettakoon 7+.

Nyt kun tämä blogi ei ole vielä saanut oikeastaan mitään muuta sisältöä, kuin pelkästään David Eddingsin tuotantoa, on aika tehdä syrjähyppy, ja seuraava arvostelu tulee olemaankin jotain muuta. Fantasiasas pysytään kyllä, mutta kirjailija, tai pitäisikö sanoa kirjailijat vaihtuvat, ja samalla vaiihtuu tietysti kuvitteelliset maailmat. Tällä hetkellä lukemisen alla onkin siis Margaret Weissin ja Tracy Hickmanin tuotantoa, mutta ei Dragonlancea, koska sen olen jo lukenut, vaan kyse on kuolemanportti sarjasta, ja sen toisesta osasta; Haltioiden tähti. 1. osan tulin lukeneeksi joskus parisen vuotta sitten, mutta 2. osaa en silloin jaksanut lukea, mutta nyt on asiat aivan toisin. Kirja on ahmaissut mukanaan niin totaalisesti, että tänne siitä saatan päästä kirjoittelemaan jo varsinkin pian! :)

päätös osan haikeutta

Kuten arvata saattaa, nyt kun kerran kirjoitan tätä, on belgarionin taru saatu vihdoin luettua päätökseen. Ja mitäpä mieltä olinkaan siitä?

Kirjasarjahan yllätti minut jo edellisessä osassa edetessään niin nopeasti kohtiin joita oletin tapahtuvan vasta viimeisessä osassa, joten odotukset olivatkin siis varsin hajalla, mutta kovat. Kirjan alku oli sitä mitä oletinkin, mutta varsin pian siirryttiin muualle, ja kerrottiin joitain asioita pidemmän kautta, ja siksipä välillä meinasin jopa kyllästyä. Kuitenkin tarina veti mukanaan ja kyllästymistä ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan.

Se mikä kuitenkin minua eniten jäi häiritsemään, oli kirjan viimeiset 100 sivua. Sillä kun koko kirjasarja on ollut johdattelua tiettyyn hetkeen, sitä odottaa kyseiseltä hetkeltä hitusen enemmän kuin muutaman sivun verran tapahtumia. Olin odottanut lopputaistelulta siis aika paljon enemmän, mutta ei se silti ollut huono, liian lyhyt vain.

joten, mikä olikaan lopputulos koko kirjasarjan osalta? no, kuten aikaisemmin on tullut todettua, kirjasarjan avausosa oli tylsä, ja välillä jopa joutavaa rupattelua, mutta toisesta osasta lähtien toiminta alkoi lisääntyä, kunnes kohtasi kliimaksin, ja loppui siten lopullisiin tapahtumiin, jotka olivat toki mielenkiintoisia, mutta olisivat toisaalta voineet tapahtua jo aikaisemminkin, kuten jo 4. kirjassa. Mutta lopulta annan kuitenkin viimeiselle osalle arvosanaksi 8, ja se saman koko kirjasarjalle, joten kyseessä on oikein hyvä kirjasarja, joka kuuluu kuitenkin fantasian perusteoksiin, jotka tulee lukea, jos vain pitää fantasiasta! :)

Nyt olenkin sitten sen tilanteen kohdalla, että täytyy ruveta pohtimaan mitä sitä nyt lukisi? :)